Luovan työn uudet myytit
Voiko unelmatyössä uupua? Luovan työn myytit elävät yhä, mutta ne ovat muuttaneet muotoaan. Lue, miksi yhteistyö ja armollisuus ovat nyt valttia.
Luovaan työhön liitetään sitkeitä uskomuksia: että ideat syntyvät yksin, työ on pelkkää luovaa ideointia tai että unelmatyössä ei voi uupua. Työnohjaaja Mari Käen mukaan myytit eivät ole kadonneet – mutta ne ovat muuttaneet muotoaan.
- Silloin kun aloitin työnohjaajana, nämä myytit olivat tosi vahvoja. Nyt yhä suurempi osa ihmisten työstä on luovaa, ja sitä tehdään ennen kaikkea yhdessä.
Luovaa ideointia yhdessä
Työssä tarvitaan nykyään monenlaista kekseliäisyyttä ja työtavat tukevat yhdessä tekemistä. Luovassa työssä usean osaamisalueen ydintaidot yhdistyvät ja ideointikin voi tapahtua yhdessä.
- Ihmiset ovat tottuneet tekemään luovaa työtä ryhmissä, esimerkiksi peli- ja IT- alalla.
- Monesti ajatellaan, että idea on joku yksi iso. Mutta jos ajatellaan vaikka lavastesuunnittelijaa elokuva-alalla, ideahan on ihan jo miljoonien ideoiden rypäs jo siinä kohdassa, kun se tulee hänelle. On syntynyt käsikirjoitus ja siihen on koottu työryhmä ympärille. Ja sitten kun hän lähtee työstämään omaa osa-aluettaan, niin edessä on todella monta yksityiskohtaista ideaa käsiteltävänä.
Ihmissuhdeosaaminen tärkeää
Luova yhteistyö vaatii taitoa kytkeytyä yhteisiin ideoihin ja sitten yhdessä kannatella niitä, ja vaikkei olisikaan esimiesroolissa, niin ajoittain ohjaa toisen työtä. Oman osaamisen jakaminen on tärkeää, mutta tarvitaan myös yleisiä ihmis- ja ryhmätyötaitoja, jotta muodostuu turvallinen ja hyväntahtoinen ympäristö.
- Työnohjaajana korostan yhdessä toimimisen taitoja, esimerkiksi palautteen antamista ja vastaanottamista. Kun ne sujuvat, niin oppimista ja kehittymistä tapahtuu.
- Jos ympäristössä on paljon jotain pinnan alla olevaa, vaikeata, jännitteistä, selvittämätöntä, ihmiset ehkä sulkeutuvat ja alkavat käyttää pienempää osaa siitä, mitä heillä olisi annettavana. Tulos voi olla ammattitaitoisesti tehty kokonaisuus, mutta siitä puuttuu yhteinen henki.
Voiko unelmatyössä uupua
Nykyisessä työtilanteessa oman alan töitä on entistäkin vaikeampi saada. Sitten kun tärppää, voi intoutua tekemään niin täysillä, että kaikki muu saa väistyä. Voi olla vaikea tunnistaa väsymystä.
- Varsinkin viime aikoina olen huomannut ajatuksen, että unelmatyössä ei voi uupua. Työ innostaa valtavasti ja se voi pitää hirveän korkealla vireystasolla pitkiä aikoja. Mutta ihminen tarvitsee myös palautumisen ja maadoittumisen hetkiä.
- Minun vinkkini on, että jos joku on huolissaan sun jaksamisesta, niin voit vähän kuulostella, että hei meneekö nyt vähän liian lujaa? Mitä kaikkea muuta elämässä on?
Jos työ kaventaa omaa elämää pidemmän päälle jollain tavalla, mitä ei ole valinnut, niin olisi hyvä pysähtyä ja kysyä onko tämä sitä elämää, mitä haluan.
- Totta kai jokainen saa elää omalla tyylillään ja jokaisella on omannäköinen tasapaino. Toinen tykkää tasapainotella myrskyissä ja toinen haluaa seilata vähemmän myrskyisiä meriä.
Kokonaisuuteen liittyy myös suhtautuminen omaan itseen. Jos otetaan vähän uteliaampi ja armollisempi suhtautumistapa, niin voi pärjätä paremmin.
- Monella on aika ankara ja vähän ankea suhde omaan tekemiseen, että no minä en ole tätäkään saanut edistettyä, koska olen niin huono. Ihminen voi sisäisesti luoda itselleen turvattoman olon, vaikka kollegoiden ympäristö olisi hyvinkin rento ja turvallinen. Omaa osaamista voi kasvattaa – kaikilla meillä on lahjoja ja me voimme vaalia niitä tai jättää vaalimatta.
Työnohjaus vai coaching
Työnohjausta käytetään luovilla aloilla melko vähän ja siihen ehkä liittyy ajatus, että eikö me nyt meidän työtä mukamas osata? Enemmän käytetään coachingia.
- Itse ajattelen, että molempia tarvitaan. Coachingissa tavoitteet muodostetaan suhteellisen selkeästi ja etsitään keinoja, miten sinne päästään. Työnohjaus taas on dialoginen tila, jossa pysähdytään. Tavoitteet voi olla tiettyjen arvojen vahvistamiseen. Coachingia voidaan tehdä työnohjauksellisella otteella ja työnohjaajilla on valmiuksia myös toimia tavoitteellisesti.
Ratkaiseeko teknologia haasteet
Yksi uskomus on, että kun tekniikka on hallinnassa, kaikki on hallinnassa. Ikään kuin tekninen osaaminen takaisi sisällönkin laadun. Aikaisemmin osaaminen ei pelkästään riittänyt esimerkiksi elokuvan tekemiseen, vaan piti olla varaa hankkia filmikamera ja kallista filmiä. Nyt välineet ovat kaikkien ulottuvilla
- Teknologisten keksintöjen kautta useammilla ihmisillä on mahdollisuus luovaan työskentelyyn, mutta teknologia ei silti ratkaise tuotoksen laatua.
Lisää uskoa ihmiseen
Mari Käen mielestä tärkein myytti, mikä pitäisi murtaa juuri nyt on ajatus, että me pienet ihmiset ei voida mitään.
- Se on meille ihmiskuntana tärkeintä eikä tietenkään koske pelkästään luovuutta. Tilalle tarvitaan yhteen tulemisen ja merkityksellisyyden vaalimista ja jonkinlainen ihanteiden ylös nostaminen.
- Tärkein ohjeeni on, että etsikää paikkoja, joissa omaa työtä voi tutkailla, ihmetellä uteliaasti, reflektoida, kuulla toisten ajatuksia, tulla itse kuulluksi ja sitten panostakaa ihmissuhteisiin älkääkä välttäkö vaikeita keskusteluja.
Tähän antaa mahdollisuuden esimerkiksi Taiken Vahvistin vertaisryhmä.
Mari Käki on luovaan työhön ja johtamiseen erikoistunut työnohjaaja.
Hän työskentelee pääasiassa median ja koulutuksen alalla.
Vuodesta 2020 lähtien Käki on myös opettanut johtajuutta nouseville elokuvaohjaajille ja -tuottajille sekä järjestänyt ryhmädynamiikkakoulutusta elokuva- ja tv-tuotannoille ja tuotantoyhtiöille.
Vuosina 2017-2023 hän tuotti ja yhteisohjasi yhdessä Markku Hakalan kanssa palkintoja keränneen taide-elokuvan Hiidenkirnu. Elokuvaan perustuvien elo-kuvien ja valokuvavedosten näyttely nähdään Tampereella huhti-toukokuussa 2026.
TEKSTI: Soili Kämäläinen
KUVAT: Piitu Utriainen
