Lähikauppa elämäntehtävänä

Sayaka Murata: Lähikaupan nainen. 126 sivua. Suomentanut Raisa Porrasmaa. Gummerus 2020.

36-vuotias Keiko on ollut töissä samassa tokiolaisessa lähikaupassa, konbinissa, 18 vuotta. Perhe, ystävät ja koko yhteiskunta painostavat Keikoa hankkimaan vakituisen työpaikan ja ennen kaikkea aviomiehen. Muuten häntä tullaan halveksimaan koko lopun elämää.

Erilaisten huvittavien käänteiden kautta Keiko päätyy piilottelemaan asunnossaan Shirahaa, potkut saanutta kömpelöä ja itsekeskeistä työkaveriaan. Kun lähipiiri saa tästä vihiä, Keikoa onnitellaan laajasti: vihdoinkin hän on saanut elämänsä kuntoon.

Kun Keiko taivutellaan luopumaan työstään konbinissa, hänen otteensa elämästä hajoaa. Hän ei syö, ei nouse ylös eikä enää tiedä mikä päivä on. Jos hän pysyisi löytämään vakituisen työn hän joutuisi elättämään ”miestään”, joka vain laiskottelee

Kirjalla ei välttämättä ole yhteyttä digitaaliseen kulttuuriin, ellei sitten ajatella, että konbinin tarkka sääntöjärjestelmä on algoritmi, samalla tavoin kuin esimerkiksi suunta- ja käyttöohjeet tai ruuanlaiton reseptit, eli yksityiskohtainen kuvaus tai ohje siitä, miten tehtävä tai prosessi suoritetaan.

Keikolle lähikaupan selkeät säännöt ja rituaalit – jotka meitä vähän naurattavat – ovat elinehto. Niiden sisällä hän tuntee olevansa turvassa ja tietää mitä tehdä.

Onneksi Keiko oivaltaa, että konbini on hänen elämänsä tarkoitus. Hän uskaltaa uhmata yleisiä sääntöjä siitä, miten elämä pitäisi elää. Shiraha saa häipyä ja energisoitunut Keiko lähtee etsimään uutta konbinia.


TEKSTI: Soili Hämäläinen