Kuinka systeemi nujertaa työttömät, jotka haluavat päästä jaloilleen

Laura Vanhapelto on luovan alan yrittäjä. Hän on ollu graafinen suunnittelija ja yrittäjä 27 vuotta ja työllistänyt monia. Viime vuosina Vanhapelto on ollut toiminimen kautta keikkoja tekevä yksinyrittäjä. Äskettäin työt katosivat.

– Viime vuonna suurin asiakkaani lopetti kaksi säännöllisesti ilmestyvää lehteä, painetut vuosikertomukset ja esitteet. Työt loppuivat myös parin muun asiakkaan puolelta. Noin 85 prosenttia laskutuksestani suli tähän, Vanhapelto kertoo.

– Olin yhtäkkiä puilla paljailla.

Ei auttanut muuta kuin pyytää apua viranomaisilta. Se oli virhe.

– Espoon yrityspalveluista neuvottiin, että ainut neuvo, minkä he voivat antaa, on lopettaa kaikki yrittäminen. Muuten ei tippuisi tukia, muistelee Laura Vanhapelto.

Taistelemaan tottunut yrittäjä ei suostunut luovuttamaan ja noudattamaan viranomaisten vaatimuksia, vaan otti pankkilainan ja teki pientä keikkaa sinne tänne, jotta sai kulunsa maksettua. Palkkaan ei ollut varaa.

Sitten loppuivat kaikki graafisen alan hommat. Mutta onneksi – tai niin hän luuli – Vanhapelto oli omalla kustannuksellaan valmistunut uuteen ammattiin, somaattiseksi valmentajaksi ja naisten seksuaalivalmentajaksi.

– Yrittäjä kun olen, tuntui itsestäänselvältä perustaa yritys tätäkin työtä varten, vaikka varsinaista toimintaa ei vielä ollutkaan. Ja koska olen graafinen suunnittelija, tein tietty itselleni ammattimaiset verkkosivut, vaikka en ollut vielä mitään edes myynyt. Valmensin koko viime vuoden ilmaiseksi vain saadakseni kokemusta ja testimonialeja.

Taas virhe.

– Vuodenvaihteessa tajusin, että rahat loppuvat ja ilmoittauduin työttömäksi työnhakijaksi. Ajattelin, että osa-aikainen yrittäjyys olisi minulle juuri se oikea status tällä hetkellä.

Seurasi lomakerumba ja kuulusteluja. Lopputulos oli karu.

– Sain kuulla, että vaikka uudella firmallani ei varsinaista toimintaa vielä ollutkaan, niin toiminnasta kertovat verkkosivut on, joten olin siis kokopäiväinen yrittäjä.

Miten tämä oli mahdollista? Tämä ei ole pelkästään mahdollista, vaan jopa maan tapa. Monet esimerkit kertovat, kuinka viranomaiset tulkitsevat työttömiä kokopäiväisiksi yrittäjiksi, jos näillä on verkkosivut. Edes laskutusta ei tarvita. Lopullinen niitti Vanhapellon tapauksessa oli, että hän kertoi sivuillaan suunnitteilla olevista työpajoista, joissa oli pieni osallistumismaksu, jolla katettiin kuluja.

– Jos haluaisin saada minimipäivärahaa, minun täytyisi poistaa nettisivuni ja olla tekemättä mitään, Vanhapelto kertoo saamistaan ohjeista.

– Kenen etu olisi se, että lopettaisin kaiken yrittämisen ja istuisin käsieni päällä sohvalla?

Eikä kotisivujen poistokaan välttämättä auta. Viranomainen kun ei lupaa mitään etukäteen. Kunhan vaatii.

Vanhapelto ei ymmärrä, miksei työttömäksi joutunut saa esitellä osaamistaan internetissä.

– Mikä olisi parempi referenssi kuin omat sivut, jotka olen tehnyt sekä teknisesti, sisällöllisesti että visuaalisesti. Joilla esittelen omaa osaamistani ja ajatteluani laaja-alaisesti?

Nyt Laura Vanhapelto on luovuttanut tukien suhteen. Se luonnollisesti harmittaa yrittäjää, joka on maksanut uransa aikana toista miljoonaa erilaisia veroja ja veronluonteisia maksuja valtiolle, joka jätti hänet pulaan.

– Olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että vanhempani ovat vielä elossa, vaikka olen jo 59-vuotias. Äiti juuri soitteli ja sanoi, että voivat ottaa käänteistä asuntolainaa ja lainata sitten minulle rahaa. Aikamoista.

Laura Vanhapellon tarina on surullisen tavallinen. Suomalainen työttömyysturva on rakennettu niin, että ihmisen on oltava joko palkkatöissä tai työtön. Itsensä työllistäminen ja ammattitaidostaan kertominen on vaarallista – jos on liian aktiivinen, saatetaan työnhakija määritellä yrittäjäksi, mistä seuraa totaalinen köyhyys, kun kaikki yhteiskunnan tuet loppuvat.

On siis parempi vain täyttää vaadittavat lomakkeet, istua hiljaa kotona ja odottaa töitä, joita ei laskusuhdanteessa ole.

Lukemattomat ihmiset ovat kertoneet arkijärjen vastaisista päätöksistä, joissa heidät on määritelty yrittäjiksi ja rangaistus on ollut tukien menettäminen. Riski systeemin ulkopuolelle joutumisesta on erityisen paha luovilla aloilla.

Helmikuussa Taloussanomat kertoi miehestä, jolta vietiin työttömyystuki, koska hän oli tehnyt musiikkia harrastuksenaan ja laittanut kappaleitaan jakoon DistroKid-musiikkipalveluun. Työtön mies oli tienannut kappaleillaan vain kymmeniä senttejä kuukaudessa, mutta tuomio oli julma: viranomaiset tulkitsivat miehen kevytyrittäjäksi eikä tienestin pienuus vaikuttanut päätökseen. Työttömyysetuutta kun ei ole tarkoitettu “kannattamattoman yritystoiminnan tukemiseen.”

Kokopäivätoimisiksi yrittäjiksi määritellään siis ihmisiä, joilla ei ole edes yritystä. Jo väärä sana työvoimaviranomaiselle halusta työllistää itsensä tai vaikkapa näyttelijän työnhakuaan varten tekemä esittelyvideo saattavat johtaa tukien menettämiseen, kuten Helsingin Sanomat kertoi näyttelijöiden työtilanteesta kertovassa artikkelissaan. Omaa osaamista esitteleviä verkkosivuja ei missään tapauksessa kannata rakentaa.

Myös vapaaehtoistyö voi johtaa työttömyysturvan menettämiseen.

– Sama vapaaehtoistyö voidaan yhdessä kunnassa hyväksyä ja toisessa kieltää, vaikka lainsäädäntö on sama. Työnhakija ei voi tällä hetkellä tietää, mihin voi luottaa. Tämä epävarmuus estää monia osallistumasta yleishyödylliseen vapaaehtoistoimintaan, vaikka sen pitäisi olla sallittua, toteaa Rise and Shine -liikkeen toiminnanjohtaja Reetta Rajala Kansalaisareenan sivuilla.

Erityisen rajusti epämääräiset käytännöt ja julmat tulkinnat iskevät nuoriin aikuisiin.

– Ensimmäiset kokemukseni tästä Suomen tavasta sorsia omatoimisia ihmisiä tapahtui koulusta valmistumiseni jälkeen. Minua kiellettiin myymästä tekemiäni kuvia, tekemästä portfolio-sivustoa nettiin, ja tekemästä peliprojektia yhdessä muiden valmistuneiden kanssa. Kysyin miksi peliprojektia ei olisi saanut tehdä. Vastaus oli että jopa puuhastelu jolla et tienaa rahaa, katsotaan yrittämiseksi. Portfolion tekokin on pelialan graafikkona aika pakollista touhua, mutta sekin on sitten kielletty. Tiedän ihmisiä jotka on tulkittu yrittäjäksi siitä syystä, kertoo pelialan graafikko Solja Vuoriranta.

Absurdeinta oli, että peliprojekti olisi ollut KEUDAn eli kuntayhtymän järjestämä työttömille tarkoitettu pelinkehityskurssi, jonka jälkeen kurssin ohjaaja olisi halunnut tehdä kurssilaisten kanssa pelin – johon osallistumisen TE-toimisto siis kielsi.

– En uskalla tehdä enää mitään. Tänään viimeksi pelon vallassa vastasin yritykselle joka kyseli minua kahden kuukauden freelancer-keikalle, että en uskalla tehdä kuin palkansaajana toistaiseksi. Tämä on sydäntäsärkevää, kertoo Vuoriranta.

– Tämä tuhoaa mielenterveyden, kun ahkeruudesta rangaistaan ja on pakko vain istua kotona tekemättä mitään. On pakko alkaa varmaan katsella pimeitä töitä.

Nämä tuhannet tarinat ovat niin arkijärjen vastaisia, että ne kuulostavat salaliittoteorioilta. Eihän kukaan hyödy, kun kansalaisia passivoidaan. Järjestelmä on työttömille epäreilu ja se murentaa luottamusta viranomaisiin. Kaiken lisäksi kansantalous kärsii, kun tukia nostetaan turhaan, pelkästään viranomaispäätösten pelossa.

Onko kyse lainsäädännöstä, joka on jäänyt ajastaan jälkeen? Pykälistä, jotka estävät järjen käytön? Asiaa tarkemmin kaivaessa paljastuu, että epäreilujen päätösten takana ovat väärät ja vanhentuneet lainvalmisteluasiakirjat. Siis ei laki, vaan koneiston kyvyttömyys muuttua – tai edes ajatella. Onko niin, ettei ketään ei ole kiinnostanut korjata asiaa? Ehkä systeemin uhreja ei olla kuultu? Onneksi nyt on vihdoin tartuttu toimeen. Tämä ei kuitenkaan auta epäreiluista tulkinnoista kärsineitä työttömiä.

Työ- ja elinkeinoministeriön hallitusneuvos Timo Meling kertoo, että työttömyysturvan kireälle linjalle löytyy taustat viime vuosituhannella laadituista lainvalmisteluasiakirjoista. Asiakirjat muuttuivat toimintakulttuuriksi ja tulkintaa ohjaaviksi säännöiksi.

– Silloin joskus 90-luvulla, kun yrittäjien työttömyysturvaa lähdettiin kehittämään, niin lähdettiin aika lailla varovaisuusperiaatteella, Meling selvittää.

Varovaisuusperiaate tarkoittaa siis sitä, että jos työtöntä epäillään millään perusteella yrittäjäksi, kaikki tuet evätään. Tekee mieli jopa sanoa, että arkijärjen tai empatian käyttö on kielletty, kun ihmisestä tehdään varaton.

– Siellä asiakirjoissa sanotaan aika suoraan se, että esimerkiksi työttömänä aloitettu yritystoiminta on aina päätoimista ja siitä on sitten vuosien mittaan kehittynyt aika tiukka soveltamiskäytäntö.

Kymmeniä vuosia vanhat asenteet ja käytännöt enää toimi aikana, jolloin epätyypilliset työsuhteet ovat vaikkapa luovalla alalla ennemminkin sääntö kuin poikkeus. Tämän on huomannut onneksi myös hallitus.

– Selvityksen tekeminen ja tulkintojen selkeyttäminen on työn ensimmäinen vaihe, toteaa työministeri Matias Marttinen ministeriön tiedotteessa.

– Ministeriössä tehdyn selvityksen perusteella on ilmeistä, että tulkinnoissa on aivan liikaa vaihtelua. Tämä on omiaan lisäämään epävarmuutta ja epäselvyyttä tilanteessa, jossa haluamme kannustaa ihmisiä uskaltamaan lähteä yrittäjiksi, Marttinen sanoo.

Asia etenee, hitaasti, mutta toivottavasti varmasti. Maaliskuun alussa työ- ja elinkeinoministeriö julkaisi selvityksen ja antoi uudet suositukset, joilla liian tiukkoihin päätöksiin pyritään puuttumaan. Suositukset annettiin KEHA-keskukselle, joka on valtion virasto, joka ratkaisee, onko ihmisellä oikeus työttömyysturvaan, vai onko hän kokopäivätoiminen yrittäjä, jolle tukia ei tipu.

Selvityksessä käytiin läpi kaikki joulukuussa 2024 annetut työvoimapoliittiset lausunnot, joissa päätettiin, saako yrittäjäksi tulkittu ihminen työttömyystukea. Tulos oli karu. Yli puolessa lausunnoista hakijalta evättiin kaikki tuet, vaikkei useinkaan voitu osoittaa, etteikö työnhakija olisi voinut ottaa vastaan kokopäivätyötä, jos sellainen olisi ollut tarjolla.

Selvityksestä löytyy päätöksiä, joissa kuukauden aikana muutaman tunnin yritystoiminta – tai muu sen kaltainen puuhastelu – on johtanut työttömyysturvan epäämiseen. Myös hakijan osakkuus yrityksessä on voinut johtaa tulkintaan, että työtön on kokopäivätoiminen yrittäjä.

Nyt ministeriö korostaa, että ratkaisevaa on yritystoiminnan vaatima työmäärä, mikä onkin reilua ja järkevää. Jos voi ottaa vastaan kokopäivätyön, on oikeutettu työttömyystukeen. Linjaus on selkeä.

“Keskeistä on, estääkö yritystoiminta kokoaikaisen työn hakemisen ja vastaanottamisen. Jos ei, yritystoimintaa harjoittava työtön työnhakija on lähtökohtaisesti oikeutettu työttömyysetuuteen”, ministeriön suosituskirjeessä todetaan.

Asenteet ovat muuttumassa, kertoo Timo Meling. Työvoimaviranomaisia kannustetaan luottamaan ihmisiin.

– Ratkaisuja saa tehdä työnhakijan itsensä ilmoittamien tietojen perusteella, hallitusneuvos linjaa.

– Selvityksessä näytti, että siellä olisi vähän petrattavaa siinä suhteessa.

Tavoite on kannatettava ja ajatus on kaunis. Mutta kauankohan kestää, että viesti luottamuksesta menee perille jokaiselle virkahenkilöllle, joka päätöksillään tuomitsee ihmisiä kokopäiväköyhyyteen ja vie toivon elämästä? Moni kuukausipalkkaa ikänsä nauttinut kun ei ymmärrä yrittäjiä, yritystoimintaa tai pätkätyöläisten todellisuutta ja pitää näitä epäilyttävinä.

Entäpä Laura Vanhapelto? Hänellä ei ole mahdollisuutta odottaa tai taistella järjestelmää vastaan.

– Kenenkään on vaikea edes tajuta, miten epäreilu tämä systeemi on, Vanhapelto toteaa.

Kokenut yrittäjä on nyt päättänyt jättää sivunsa internetiin ja lopettaa valitusrumbat ja turhat selvittelyt. Hän tekee nyt kaikkensa päästäkseen jaloilleen. Mutta kuviosta jäi katkera maku.

– Niin paljon harmittaa, että olen tosissani miettinyt, että siirtäisin yritykseni Viroon. Siellä on kaikin puolin reilummat systeemit, pohtii Laura Vanhapelto.

Mutta onneksi asia on nyt huomattu poliittisessa johdossa ja ministeriöissä. Ehkä aivan lähiaikoina työttömäksi joutunut ammattilainen saa työllistää itseään ilman pelkoa rangaistuksesta ja esitellä taitojaan vapaasti. Tämä on erityisen tärkeää markkinoinnin, luovan alan ja ICT-alan tekijöille, joiden työ muuttuu hurjaa vauhtia muun muassa tekoälyn takia ja kokopäivätyö on aiempaa harvinaisempaa herkkua.

Työn murroksessa on myös mahdollisuuksia. Kun byrokratian miinat raivataan, voimme nauttia vapaudesta eikä se työttömäksi joutuminen ole ihan niin pelottava ajatus kuin vielä eilen.

TEKSTI: Sami Kuusela
KUVA: Piitu Utriainen