Luovan työn hinta

Luovilla aloilla toimeentulo, identiteetti ja työn merkitys kietoutuvat usein yhteen tavalla, joka tekee rajojen vetämisestä vaikeaa. Missä vaiheessa kiinnostava työ ei enää riitä, jos siitä ei saa kunnollista korvausta?

Alalla parikymmentä vuotta työskennellyt Harri-Pekka Pietikäinen on tietokirjailija ja kouluttaja, sekä saanut elokuva- ja tv-käsikirjoittajan koulutuksen. Hän painottaa, että tärkeintä on oma suunta – että luovan alan ihminen tietää mitä tekee, mitä haluaa tehdä ja miten siihen pääsee. Ja muistaa myös suunnitella oman selviytymisstrategian vaikeuksien varalle.

Työstä pitää maksaa

Luovan työn palkkauksesta käydään jatkuvaa keskustelua, eikä aihe ole uusi. Periaate on monen mielestä selvä.
– Lähtökohta on, että työstä tulee maksaa aina asianmukainen korvaus, sanoo Harri-Pekka Pietikäinen.

Käytännössä tilanne ei kuitenkaan ole yksinkertainen, koska työelämä ei aina toimi tämän periaatteen mukaan. Moni muistaa uransa alkuvaiheesta tilanteita, joissa palkkaa tuli vähän tai ei lainkaan, mutta vastuuta kyllä.
– 90-luvulla, kun olin työharjoittelussa televisiossa, sain niin paljon vastuuta kuin olin valmis ottamaan. Jotkut kritisoivat silloinkin, että jos teetetään työtä, pitää maksaa palkka. Mutta itse koin, että sen sijaan, että kantaisin vain piuhoja, mulla oli mahdollisuus oppia ja näyttää, mitä pystyn tekemään.

Tällaiset tilanteet ovat usein vaikeita arvioida.
– Nämä ovat tosi vaikeita aiheita, koska ne ovat aina tapauskohtaisia. Olen yrittänyt haistaa, milloin työnantaja on rehellinen siinä, että tämä todella on mahdollisuus johonkin — ja milloin teetetään harjoittelijalla työntekijän työt, koska ei ole varaa palkata.

Silti monesta tuntuu oudolta, että palkalliseen työhön pääsemiseksi täytyy ensin tehdä paljon ilmaiseksi. Luovalla alalla tämä korostuu erityisesti projektityössä.
– Käsikirjoittajana saattoi joskus olla tilanne, että jonkun suunnitteilla olevan elokuvan käsikirjoitusta piti edistää todella pitkälle, ennen kuin sai varmuutta, saako siitä mitään. Olin toisinaan riippuvainen siitä, saako tuotantoyhtiö käsikirjoituksellani tukea, josta pystyy lohkaisemaan minulle rahaa.

Pietikäinen uskoo, että maksamattomuus ei ole tahallista.
– Tuskin työnantajat pahuuttaan jättävät maksamatta. Monella luovan alan toimijalla raha on tiukassa, eikä aina voida tehdä sellaisia ratkaisuja, että kaikki työ pystyttäisiin maksamaan.

Ilmaisen työn rajat

Ilmaiseksi tekemisestä on tullut arkipäiväinen keskustelunaihe, etenkin itsensä työllistävien ja freelancereiden keskuudessa.
– Kollegoiden kanssa puhutaan jatkuvasti siitä, kuinka paljon oletetaan tehtävän ilmaiseksi.

Tilanteeseen on monia näkökulmia.
– Jos kaikille esiintyjille pitäisi maksaa aina täysi korvaus, kuinka moni tapahtuma jäisi järjestämättä? Toisaalta miksi lähteä järjestämään mitään, jos ei ole varaa maksaa, Pietikäinen pohtii.

– Lähtökohta on, että korvaus pitäisi maksaa, mutta jos siihen ei pystytä, mietin mitä muuta se mahdollistaa. Joskus se on hyvä näkyvyys tai vaikka mahdollisuus tehdä hyvää oheismyyntiä, tai sitten joskus ihan yksinkertaisesti vaan tuntuu, että tämä on tosi tärkeä ja että mä haluan tukea tätä.

Pelko jäädä ulkopuolelle vaikuttaa päätöksiin. Voi tuntua, että jos ei tartu epäreiluihinkin tilaisuuksiin, ei pääse koskaan näyttämään mitä osaa. Erityisesti nuorille paine voi olla kova.
– Työpaikoista on pulaa, ja luovalla alalla moni laittaa identiteettinsä siihen työhön. On musertava ajatus, ettei saisi tehdä sitä mitä osaa ja mistä nauttii.

Hintojen laskeminen voi tuntua houkuttelevalta, mutta siinä on riskinsä.
– Jos myyt itsesi halvalla, siitä on tosi vaikea lähteä nostamaan. Ja jos tekee halvalla, se vaikuttaa myös muihin, jotka yrittävät pärjätä sillä työllä. Nämä kysymykset ovat vaikeita juuri siksi, että aina löytyy toinen näkökulma, joka kumoaa edellisen.

Ei kuitenkaan tarvitse ponnistella yksin, vaan kannattaa pyytää apua kollegoilta ja kokeneemmilta tekijöiltä sekä käyttää järjestöjen tarjoamia palveluja, Pietikäinen muistuttaa.

Oman työn arvo on tunnettava

On tärkeää olla selvillä omasta osaamisesta ja pystyä kertomaan siitä. Luovan työn arvoa on usein vaikea mitata, mikä tekee palkkakeskustelustakin hankalan. Siksi oma osaaminen pitää osata myös myydä.
– Kaikki viestintä, myös somessa, on myymistä. Jotkut nauttivat siitä, toiset inhoavat. Mutta sitä ei pääse pakoon. Loppupeleissähän kyse on hyvin yksinkertaisesta asiasta. Sä vakuutat toisen ihmisen siitä, että se rahamäärä, minkä hän panostaa sinuun, ei mene kankkulan kaivoon vaan tuottaa tavalla tai toisella hyvää tulosta – joskus rahana, joskus jonain muuna.

Selviytymisstrategia tarpeen

Yksi tärkeimmistä taidoista on oppia pitämään puolensa, vaikka se tuntuisi vaikealta.
– Voi jännittää tuottaa pettymys muille. Mutta pitää saada rohkeutta siihen, että voi myös sanoa ei.

Myös työnantajilla on vastuunsa.
– Joskus asiakas on sanonut, että pyydät liian vähän ja tarjonnut enemmän. Se tuntui tosi suoraselkäiseltä.

Työelämän nykyisessä tilanteessa kysyntää on vähemmän kuin tarjontaa. Silti pelkkä venyminen ei voi olla ratkaisu.
– En halua sanoa, että pitäisi vain jaksaa enemmän. Me ollaan kaikki aika äärirajoilla tässä systeemissä. Alleviivaan sitä, että luovalla alalla on äärimmäisen tärkeää kehittää tietty selviytymisstrategia, että miten mä aion tämän homman klaarata.

TEKSTI: Soili Hämäläinen
KUVA: Mikko Pylkkö